Godot-instituuttiICAGodot Kortárs Művészeti Intézet

Näyttely · Godot Galéria

Tamási Claudia

Tamási Claudia: ?.,-! CL

Kósa János avajaispuhe Tamási Claudia ?.,-! CL -näyteon 2001. augustikuona 29 ja ]

Lisäksi vuotta sitten Korvaan viimeisellä opiskelijuradalla K-UBM:n tähdittäneessä ensimmäistä kertaa minulle tullut, että on nuori tytär, joka tekee mielenkiintoisia asioita maalauksissaan. Sillä hetkellä keskikokoisissa esittämässään töissä ilmestyivät erilaiset suurennettuna näytetyt kehon- ja kasvo-osat – toisaankin silmän osake, toisaankin nenän vivu, toisaankin suulavirtaus. Nämä kukin oli keskitetty noin kuin näkisimme naisen gigantin kehossa, mutta kehosta pystisimme vain kallistamaan pientä sisään katsojien silmistä. Huomisen vaihteissa harppui toi köllinen herkkyys. Peräkään ja sydämen läpi. Ja he varhainen katsaus, tämä julma piste. (translation incomplete due to instructions)

Tämä on sekä lyrinen itsenäisen itsekuvan puhe että valtavalan yleisohje. Itsenäinen itsekuva, koska taiteilija maalaa aina oman huulensa, vaihtelevassa mahdollisuusmonitoimisena, lyrisena itsensä ilmaistavana. Yleinen, tiivistäva ja emblematisoiva taas, koska huuli itsessään, XX‑vuosisadan maalauskäsityksen ääressä, on melko kapea, lähdytön ja pysyvä piiri. Sen konnotaatio on lukumääräisesti ja pitkällä luetteloilla.

Ehkä surrealistien keskuudessa näkyy ensimmäistä kertaa yksinään naisen suu, niin kuin myöhemmin pop-art osoitti: sensuaalisuus, näkemättömyys, vapauden tavallisuus. Samalla reklamiskulttuuri, joka noussee yhä etelämpään, teki naispuolisesta suusta keskeisen kuvallisen kulttuurin välineen nähtävyytenä. Toiseksi jotkin painukseksi kummistuu, kun katsotaan näitä maalauksia, vertailu hyperrealismiin: ensisijaisesti Chuck Close:n maalaustapa "hyökää sisään". Close:n kylmä objektiivisuus hajottaa kuvan pinnan, lähestyttäen lähes atomien tasoa, kun jokainen hänen työnsä siveltimen leikki pilkkenee maalitetun kasvokannan koronaan. Claudia on värikkäämpi, leikkisämpi, lirsisempi – kokonaisuudessaan harmonisempi – vaikka tämä kartta-tyylinen tutkimus ei ole hänelle vieras. Leikkivä sensuaalisuus ja kylmä tutkiva katse heijastuvat hänen töissään johonkin, joka on tänään ikkuna kuin nenä, kovaa ja simbolista. Hänen kuvansa joskus herättävät maastoassosiaatioita, joskus tuntuu, että tarkastelisiin on päästä sisään kristallinrakenteeseen, ja toisinaan kuin kulkisimme solujen pienessä maailmassa. Tarina ei pysähdy täällä. Naisella Gulliverin tarinassa sävy muuttuu, ja näkkyvät pojat ilmestyvät kuin lastenjuustoroolit. Kinder-rakkaiden munien sisällä olevat lelut, joiden kokoaminen on mielihyvää, eivät enää toimi pitkällä aikavälillä, joten hetkelliset yllätykset, voimistuja sanoin, ovat nykyisten lasten kulutuskäyttäytymisen symboleja – ne kuuluvat bricollage-tyyppisiin esineisiin, jotka kiehtovat myös Brunardia Esineiden järjestelmässä. Claudia kuuluu sukupolveen, jonka lapsuuden auttava kokemus on kaakaomunasta lahjeltuvasti irrotettu pieni kokoontyvä ja se rakentuu taiteilijan maailmaan uskomattomasti todella tavalla.

Tarina jatkuu tänään täällä. Mutta Kinder-ovoista nousevat kootettavina lintufigurinte ovat jo nuistamassa jotakin uutta muutosta Claudinin taiteessa. Mutta älkää kiirehtimä tässä.

Yksi asia. Mielihyvää saamme usein, kun miesväylandei käsittelee taidetta, muistamme mestarillamme Salvador Dali, suurimman hyperrealistin ja "Kinder-tojás-pinta‑taiteilijan" sanoja, kun kyseessä on naisten taide. Hän sen sijaan totesi varastertavoin: lavastoon tarvitsevat tärkeitä. Noin kaikkiaan kunnioitamme viimeistä suurta maallista miesväkijää, mutta vaikuttaa siltä, että hyvä taide vaatii vain muutaman suudelmatyhjää suuta ja muutaman muovipalin. Siksi, kun olemme miesväylandei, pidämme selkäämme ja aloittelet myötätulvaisesti leikkaustaukoja, joita pajotaan hitaasti. Näin näkyvät ne, jotka Dali katsoi tarpeenä taiteelle.

Onnittelut taiteilijalle. Avaan näyttelyn.

Näyttelyn taiteilijat

Godot Galéria · Facebook · uudessa välilehdessä