Godot-instituuttiICAGodot Kortárs Művészeti Intézet

Näyttely · Godot Galéria

Szurcsik József

Szurcsik József: Opusculum - Világok találkozása

Lataa painomaatinen koko

Godot-galleri kutsuu kunnioittavasti

Szurcsik József

Opusculum – Maailmojen kohtaaminen / Kuva‑asiat, veistokset

näyttelyn ___ otsikolla avajaisiin

2008 maaliskuussa 14-n 20 kellona.

Avaa: Nagy T. Katalin, taidehistoriant

Yhteistyössä: Uzgin Üver -bändi

Näkyy: maaliskuu 10 - 29

Lataa painomaatinen koko

Tällä hetkellä näyttelyssä näemme veistoksia ja pyörittäviä kuvia. Jokainen teos, eli opusculum, on pienoismatalainen, jossa taiteilija kokeilee tilan omaa tulkintaa. Pohviautomaattisesti soikattujen, hitsattujen ja hitsauksella piirretyt teräksen ja ruostumattoman teräksen veistokset on toteutettu 2006-ssa ja 2007-ssa. Tasojen ja alueiden välistä piileviä kasvoja käsittelevät teokset ovat uusia näkökulmia milleriteokseen, suhteisiin ja piiloyömurtoon, samoin kuin massiiviseen muotoon tiivistetyt piirrokset ja maalaukset. Pyörittävien kuvien ominaisuus on moniohjaisten näkymien kompositio. Teosten luomisen aikana erityisen haastavaksi oli pyörättelyn tuoma muutos, joka muodostaa uudenlaiset suhteet kuvien elementtien välillä.

Lataa painomaatinen koko

Szurcsik Józsefin ura alkoi 80-luvun jälkipuoliskolla. Hän valmistui Unkarin kuvataidekorkeakoulusta vuonna 1985 ja suoritti taiteilijoiden jatkokoulutuksen vuonna 1988. Tuolloin uusi maalaustaide oli jo hiipumassa, ja nuoret taiteilijat – GalluszGyöngyi, KótaiTamás, SzíjKamilla jne. – alkoivat työskennellä pelkistetympään uuskonseptuaaliseen, hieman minimalistiseen tyyliin. Samaan aikaan esiin nousi myös sosialistista realismia ironisoiva ”siniteräksisten” ryhmä (KunglGyörgy, KicsinyBalázs jne.). Szurcsik valitsi kuitenkin toisen tien. Hänen varhaiset, jossain määrin yhteiskuntakriittiset teoksensa liittyvät pikemminkin uusasiallisuuteen, mutta eroavat siitä siinä, että kun tämän suuntauksen edustajat riisuivat aiheensa myyteistä ja esineellistivät ne, Szurcsik pikemminkin myytillisti omansa. Hänen monumentaalisia, ikuisuutta henkiviä ihmiskiviään ja muuri-ihmisiään ympäröi ja ympäröi yhä muinaisten myyttien tunnelma, samoin kuin muutamaa vuotta aiemmin uransa aloittaneen GaálJózsefin teoksia. Ei ole sattumaa, että hänen teostensa arvioijat mainitsevat egyptiläisen taiteen hänen monumentaalisten kivihahmojensa yhteydessä, sillä graafikko ja taidemaalari viittaa siihen itsekin: ”…pidän erityisen paljon egyptiläisestä taiteesta. Minulle se edustaa huippua. Pidän kauniisti pelkistetyistä muodoista… On ajatuksia herättävää pohtia, mikä pitää asiat ennallaan useiden tuhansien vuosien ajan. Valta tietenkin. Yhteiskuntajärjestys itse, poliittinen järjestelmä, säilyttää asiat. Mutta mikä on yksilöllisyyden rooli tässä? Minähän herään vielä 20. vuosisadallakin ajatukseen: YKSILÖLLISYYS! Muoti kuitenkin määrittää liikkumatilamme. Kaikki haluavat samat farkut, ja vähitellen luovumme omaleimaisuudestamme.” 90-luvun puolivälissä ja jälkipuoliskolla hän kääntyi pois puoliprofiilissa kuvatuista päistään. Tarkemmin sanoen hän maalasi ja piirsi silloinkin päitä, mutta epäsuorasti: hän muodosti ne esineistä, lastoista ja kaloista. Vuonna 1995 hän kuvasi ihmispäisiä kaloja kahdessatoista maalauksessa ja yhtä monessa tussipiirroksessa Szentendren Művésztelepi Galériassa. Vuotta myöhemmin Vigadó Galériassa nähtiin hänen öljymaalauksiaan, jotka esittivät ihmiskasvoisia lastoja. Ne olivat samanaikaisesti sekä esineitä että puoliprofiilissa kuvattuja arkaaisia hahmoja. Vuonna 1997 hän puolestaan maalasi teräviä, suippokärkisiä veitsiä värillisiä – sinisiä, vihreitä ja punaisia – usein krakeloituja taustoja vasten. Veitsissä milloin terä, milloin kahva muodostaa ihmispään (Féltékenykés, 1997). Tämän näennäisen sivupolun jälkeen hän palasi jälleen puoliprofiilissa kuvattuihin ihmispäihin, jotka milloin kiertyvät spiraaliksi, milloin pullistuvat suppilomaisesta muodosta tai työntyvät ulos maalauskankaasta. Vuodesta 1997 lähtien hän nimittäin alkaa maalata värikkäitä teoksiaan krakelointitekniikalla, jolloin ne saavat kolmiulotteisen vaikutelman (Nagy titkokőrzői, 1997).

Lóska Lajos

Kokous on osa Budapesterinä vuonna Budapetterikuun Festivaali -ohjelmaa.

Näkyvissä tiistaina perjantaina 10 ja 18, lauantaina 10 ja 13 välillä.

Näyttelyn taiteilijat

Godot Galéria · Facebook · uudessa välilehdessä