Näyttely · Godot Galéria
Szikora Tamás
Szikora Tamás: Eltűnő dobozok
Suuremmassa mittakaavassa
Rembrandt III.
43 × 92, öljy, rasvataulu, 1992
yksityisyhteys kokoelma
Godot-galleriat kutsuu lämpimästi sinut.
Szikora Tamás
Hiipivät laatikot
nimeltä muistokokemukselle.
Järjestät näyttelyn: Gaál József
Avajaiset: 14. lokakuuta 2015 · 20.00
Avaaja: Dr. Kepecs György keräilijä, ystävä
Luettavissa: joulukuussa 15-kuni tiistaista perjantaihin 9 ja 14, lauantaina klo 10–13 välillä.
Kolmen vuotta sitten kuollut Szikora Tamás (1943-2012) kunnioittaa Godot-gallerian halua täältä näyttelystä, sillä taiteilija oli kuusi vuotta tullut kuulu sekä gallerian tiimiin. Gallerissa 12 omaa kokoelmaa – mukaan lukien taiteilijan perintö – esittelemme valikoimasta, joka kattaa Szikoran tunnistettavan laatikko-tyylin 80‑kymmenetiljen keskeltä viime vuosiksi.
Suuremmassa mittakaavassa
Kaksi laatikkoa keltaisella perspektiivillä.
32×46, öljy, puulevy, 1992
yksityisyhteys kokoelma
Szikora sai uransa aikana useita luovan työn palkintoja: 1992-tässä hän sai Salgótarjánin biennaleittain valitettavan maalauspalkinnon, 1994-ssä taas hänen taiteellista saavutustaan antoi tunnustuksen Munkácsy Mihály -palkinnon. 2006-ssa hän sai Pro Cultura Urbis -palkinnon ja Herczeg Klára (senior) -palkinnon, 2010-ssa hänen on valittu ansaittavaksi taiteilijaksi. Joitakin muita henkilöhistoriallisia tietoja selkeiltä määilleen ulottuvilta uralta: 1985-1986-ssa hän on ollut kutsutut opettaja Magyar Iparművészeti Főiskolassa, 1990-tä lähtien hän on ollut Szentendrein sijaitsevan Régi Művésztelep -kunnon jäsen, 1992-1993-ssa hän vietti puoli vuotta Pariisin Cité des Artsissa Pollock-Krasner Foundationin tukea vastaan, 1992-tä lähtien hän työskentelee Pariisissa vuosittain kaksi kuukaudenkas, Cité des Artsissa.
Tarjoilu:
Néray Katalin, 1987:
"Sikora Tamás ensimmäisen pakka-objektin kanssa tapasin varsin salaperäisissä olosuhteissa: taiteilija oli työssään Fegyvernek-reeton takamatossa, koska tila oli jo liian pieni hänen majoituksensa. Tähän asti näin vain Pince Galleryä oldtownitissa, joissa oli muuinkin vuoden takarive. Meitsi, joihin löysäni sieltä. Nämä illusoit��n tapauksessa ruoskuk� magenhtiin omat johtavat ihmisten kutsujen. Jakaagia saliusluowo,.. "
Sitten pyysin heti Szikoraa, että hän asettaisi tämän muuten osiin hajottaaansa asennuksen ja siihen liittyvät piirrokset Sao Paulon Biennialiin.
Se oli tapahtunut vuonna 1985, valitettavasti kukaan meistä ei nähnyt mainittua Biennalea, vaan saimme linjaasti tietää järjestäjiltä, että suomen materiaalilla oli menestys. Tuloksen näki suomalainen yleisö myös Viipurin Salamon-tornissa ja Budapestin Bartók 32 -galleriassa.
Sikora Tamás syttää sinut hengen syleilyn aivokarttamista, ja hänen se tuntuu mikä tahansa. Hän teki uuden, entistä mahtavamman kliimisen rautiohan, ja laajensi teemaa vuosien jälkeen teollisuuden lueteltu. Kahdeksan laskevien laariaksi lahven jitentiin valmistakavien nousevat lumuisen ja valkoisen talon samat synton näyttävissä, katsosi ja bigasaiin kulkekoja.
Kun kävin Frank Jánoksen kanssa tallessa katsomassa valmiita materiaaleja, tunnessin samaa innostusta kuin ensimmäisen kappaleen näkemisen jälkeen. Jokin hyvä teksti syntyi jälleen, ja esittelyn valmistelun positiivinen tunne sai Szikoran tarttumaan vaativaan ja keskittyneeseen työhön."""
Suuremmassa mittakaavassa
Bysantti
52x34. pastelli, kollaasio, 2009
yksityisyhteys kokoelma
Passuth Krisztina, 1993:
"Laatikot on joskus mahdotonta avata. Jotkut kynnys, toiset ei, jotkut säilyttävät koko mökkysyyden, toiset taas valjastavat salaisuuden, niiden sisällä kerätyn järjestelmän, kun taas jotkut ainoastaan rakastavat peittämisen suojausta eikä niitä voi lähestyä. Laatikoita tilassa, laatikoita tasossa, illusionistisen realistisuuden kera, joka toimii tilan, kolmen dimension ja itsetera, kiellettävä naurua, ja ankkuroi olemattoman varjon, jotta se toisinaan erottuu terä ø´´?'}"
Gellér Katalin, 2001:
Ensimmäinen itsenäinen aikakaudensa liitettiin expressiivisen maalaamisen kansainväliseen virtaukseen; ranskalaisiin ja espanjalänti-katalaansiin mestareihin, ja sitten uudengeometriaan syntyi versio, joka minimissä taiteessa ja motivivalinnassa on hieman lähellä myös arte poveràa. 1991‑lta lähtien hänen omallinen tieteellinen järjestys on ollut hänen urallaan mukana; 20‑sataisen unkarilaisista tekijöistä alkaa jo määrää yksittäisen kuvan muokkaamisen, variaatioiden, ja siihen sisältyvät monenlaiset vaikutteet renessanssin perspektiivitutkimuksista, venäläisen ja unkarilaisen konstruktivismin perinnöstä.
Alkuperäinen motivi muuttuu geometriseksi, ja kuvitelman yksilöllisen rakenteen korostaminen ei ole pelkästään korkean tason älyllistä saavutusta, vaan myös voimakkaan muotoilun ja jatkuvan kuvan uudistumisen poikkeuksellinen nykyaikainen esimerkkijärjestys. Työstäänni ilmenee ajoittain myös ekspressiivisen taiteen merkit, joita Kállai Ernő mitenkin uskollisella konklusiolla katsoi yhden keskeisistä piirteistä unkarilaisille mestareille. Se koskettaa myös nuoren seuraa, joka syntyi vuosikymmenten puoliskolla, ja jonka mestareiden sisällä havaittua perinteen etsimistä uudella tavalla: vuosisatojen taiteellisia perinteettyjä motiivijä ja rakenteita - matka rajapintoihin asti uudelleen kirjoituksella.
Optiikan säännöistä haltujen lakkojen seuraamista yhä sisäisesti pois, aluksi geometristen muotojen takia vielä hyödynnetty mutta ja nyt jo tilan järjestelyn uudessa järjestyksessä, perspektiivin subjektiivisoinnin käytännöstä hallitsivat. Karakterin erilainen ominaisuus näkyy siinä, että rikki jääneessä, toivottomassa maailmassa ei luovuteta rakentamista, paljasta, jokapäiväisessä kerafia, kokonaisuuden esittävää kuvallista järjestystä, jonka illuusjoni-typeinen, manipulointiin altinen isoikisoing kantaa."
Suuremmassa mittakaavassa
Musta-punainen kuva
45 x 56, akriili, pastelli, paperi, 2008
yksityisyhteys kokoelma
Tolnai Ottó, 2007
"Kuten esimerkiksi Tamás kerää vanhoja kerttia, laatikoita, erityisesti vanhoja asiakirjoja, vanhojen kirjahyllyjen kestäviä kartoffsia, ymmärtää papin dijlejä, taulujaan, lakkapapereitaan... Myös Kecskemét kerää niille, hänen kuvilleen materiaalia, kertoo. Ja minua, kaunikuvaajan, kiinnostaa juuri tämä eniten, mutta myös kirjallisuuskritiikkinä olen kaivannut itseäni tähän, kyllä, täysin liekkia herättävä Tamásin lausunto, ketä kerää, mitä he kerää, kyllä, minun täytyy matkustaa Kecskemétille, tutustua laatikoiden, kuvien aineiston keräjiin ja kantajiin... Pienin sydäntäni halonen, kertoo Tamás, Veron, Szalay Veronika, paras, Munkácsy-kenraattinen unkarilainen paperirestaurattori... Mutta keräilee minulle Kecskemetin kehykekansa, nuori veistokanyetti, maestroävää saksalaisopettaja, jatkaa Tamás... Ihanan kypsät kertit, levyt, nahkat, kysyviapaapelit tulevat, täynnä roskamista, leikkaukset, kypsyte kudostaviikko, täytetyt kovetotapukoilla, tummat, tunnettaviksi rypkelyrimä, kuten Zurbarán taustat, kuten Hantai (Simon) kuvat... Mutta sain myös sokerituotteita ja domino-laatikkoja, ja tuotosi minulle naisen housisylijälaatikko Holt-tengriä kautta, Rakaseni, naisen housisylijälaatikko Holt-tengriä kautta, ja annan, että hän itse aloita kertomaan, miten kaikki se muuttui kuvaksi, miten ne muuttuivat krematorioiksi, pyramidimuotoiseksi tämä naisen housisylijälaatikko Holt-tengriä kautta, tunnen, se on täällä, tässä mäpähtelimä taiteen salaisuuden."
Suuremmassa mittakaavassa
Alahylly
150 × 120, olaj, kangas, 1988
yksityisyhteys kokoelma