Näyttely · Godot Galéria
Csoportos kiállítás
Kortárs magángyűjtemények III.: Antal-Lusztig Gyűjtemény
Godot-galleriä kutsuu kunnioittavasti sinut
Maalaus, veistos ja laatikot
Suurempi koko
avauksessa otsikolla "című kiállitus"
mikä on Antal‑Lusztig‑kokoelma
Nykytaiteen materiaaleista tehtävään valikoituun näyttelyyn esitetään näiden aineiden summa...
Avajaiset: 2003 joulukuussa 3‑päivänä 20.
Avaus: Ébli Gábor, esztéta.
Näyttelyssä esitettävien taiteilijoiden luettelo:
Bereznai Péter, Birkás István, Deim Pál, efZámbó István, feLugossy László, Földi Péter, Gaál József, Káldi Kata, Károlyi Zsigmond, Köves Éva, Lakner László, Lois Viktor, Méhes László, Swierkiewicz Róbert, Tamási Claudia, Taubert László, Ujházi Péter, Váli Dezső, Vojnich Erzsébet, Wahorn András, Zoltán Sándor, Zsakó István
Kokoonpanoa voi tarkastella 2003. joulukuussa 23-iin.
Maananti perjantaihin 10-18
lauantaina 10:13 asti,
mukana aikataulua vaihtavilla ajankohtina, etukäteen sovittuna
Földi Péter /részlet/
Vuoden tämä on kolmas kerta, kun Godot-galleriassa esitetään Kolmannen vuoden nykytaiteen oma-kokoelmat -näyttelysarja. Tavoitteenamme on herättää huomiota järjestelmätunnusvaihdoksen jälkeen uudistuneen tarhaveitteen, jossa usein sekoittuu museopäiväisen arvonhankinnan ja maineen ansaitsevan yritysrahoituksen, keräily. Yhä useampi huomaa, että taidekeräilyn yksi mielenkiintoisimmista, vaihtelevimmista ja parhaimmillaan keskittyvän keräilijän persoonallisuuden ilmaisemisen alue vasta nykytaide. Nykyinen näyttelymme on todellinen harvinaisuus: Antal Péterin klassinen kokoelma on ehkä suurin ja laajimman kattavuuden omaava kokoelma Suomessa. Hahmot ovat esiintyneet lukuisissa näyttelyissä, katologeissa ja monografioissa, mutta tähän asti ne ovat aina olleet yksityisoikeudessa, nimettöinä. Tässä ensimmäinen kerta, kun keräilijä paljastaa sen identiteetin ja henkilökohtaiset valintansa.
Gaál József /pala/
Miten voidaan linkittää Csontváry, Szinyei tai Gulácsy nykykulttuuriseen taiteeseen? Mitä jäännösmerkkiä nykyaikaisten taiteilijoiden edessä keksittävät jo klassisiksi antavat mestarien? Käänteisessä suuntaan: mitä voimme havaita - ehkä ikuisesti voimassa olevasta - moderniudestaan tarkastelemalla nykytaiteilijoita, katsomalla heidän kuveitaan? Yksittäisten mestariteosten laadun lisäksi nämä kysymykset tekevät kiehtomaksi taidakokoelman, jossa vallitsee koko modernin unkarilaisen taiteen spektri, alkaen Nagybányasta ja päättyen päivänpäeitä piirrettävään pixel-taiteeseen.
Kokoelman alku jäljettään seuraa runsaasti kulttuuria omaavaa isäntä, joka viimeisenä kuusikymmentien loppupuolella puhutti jo keskiastraalisen poikalinensa varhaiset taikapakka-tavaraostokset.
Kokoelma ylittää maalaamisen rajat. Itselleen Bokros Birman Dezső ja Medgyessy Ferenc -veistotekijöiden perinnästä tuleva, kattava materiaali esittelee. Grafiikassa erottautuu Osmo Imren aineisto, joka on samatkasu Kokoilija Anna Marginin kanssa ylläpitämän läheisen ystävyyden muisto. Debrecin kodissa päivin nyt erillinen vitrini vastaanottaa myös antiikin arkeologisten esineiden.
Kokoletun klassisen modernin aineeton museon laatu ja syvyys eivät olleet esteitä nykymuseon sisällyttämiselle. Ország Lili ikonistikka seinällä, Bálint Endren monenlaisten tekniikoiden teokset tai juuri osittain ulkomailta tuotu ja pitkään talteen talletettuna pidetty Kondor Bálan teosten spektri osoittaa, että toisen maailmansodan jälkeinen elävä taiteemme on jo alusta lähtien, ja paljon ennen virallista kanonisointia, löytänyt tien kahdeksan kahdeksat ellopäivää kuudessa, ja viimeisten päivien aktiivisesti elossa pysyneen isänsä alkuperäisesti klassikoihin ja omiin nykypäivän taiteilijoihinsa perustetun koronnäkökritiikin kokoelmaan. Tähän aikaan se vääntyi siten, että tämä todellakin olisi yhteinen Antal-Lusztig-kokoelma ja pysyykin: kahden sukupolven maku voi erota, mutta laatu ja joidenkin stilististen periaatteiden sitoutuminen tarjosivat yhteisen perustan hitaasti vuosisataa kapsuloivassa aineessa.
1978-ssa ei kuitenkaan vain isäntäkuun kamin ollut kuollut, vaan myös Ország Lili lähteikin. Hänen kuolemansa katkaisi nykytaiteen osan kokoelman rakentamisen. Vuonna, jolloin he täydensivät vain diplominsa, lähes äitillinen henki katsomassa artisti oli niin tärkeä, että ilman tätä kirjeen apua konttioiden ostaminen olisi jatkunut. Puoli vuosisataa myöhästytti, jonka aikana klassinen kokoelma kasvoi jatkuvasti, ja tähän asti ostettu nykysävy jäi susablissement('muinsikään) työformasiatikkin haltuun, mutta uuden nykysävyfo?rmu pelositte tietä.
Lakner László /pätkä/
Sanatylly oli esteettinen syy. Ikämaailman viimeinen luku, toisen maailmansodan ennen syntyneet klassikalle pohjautuvat, nelikymppisten vuosikymmenten loppuun menneen sukupolven lähdedessät, suljivat modernimuseon osan. Uusien nykyaikaisen taiteilijoiden valitseminen oli paljon vaikeampaa, erityisesti Antal‑Lusztig‑ohjelman pohjalta, jonka –kin ainoastaan – keskinkenttä koko unaikainen pintaa –kauniit väritermikivet –mastoi rytmistä kestävyys –expressiivisen, runollisen, tunnertavan, sisäisesti erinjen -kertamisen työskentelyn – eri ja ei-ynny silti ylimmä. Tämä taiteen mantra, niin ehdin. Katso. Kirjoittaja? Tämän treenaja-esiintyvä. Kun kirjoittaja? It. Elasvi, ja mineä, Bianchi onda. Hambrystä, ja minun vene, eTube. Ejecuti.
Aikaisemmasta nykytaiteesta kertynyt aineisto lisäsi keräilyyn erityinkokemusta, mutta onko sellaisia nauttujaa, joita voisimme nähdä hänen viimeisintä toista vuosisataa vastaessa, mutta vielä uusissa kehityssuunnikeissa? Vaikka kymmenen vuotta on kestänyt koko perusrunkoa, tämä epävarmuus on edelleen Antal Peterin valinnalle saatavilla. Tässä täysin avoimesti jätetyn epävarmuuden lupauksessaan kustantaminen taloudellisen järkevyyttä pitää: kuka ei valitsisi varmuutta, ja sulla olisi mukavampaa muutakin kieli? Epävarmuus määrittää myös keräilijän , miksi hän on uusi taiteilijatumisella avarasi, vaikka kerratelleen on vain kuljettava.
Ebli Gábor:
Kuvat, veistöt ja laatikot Antal‑Lusztigin kokoelmasta
Miten Voitostulinen, Snyzschin tai mitä tahansa Gulácsyn voi yhdistää nykytaiteeseen? Mikä merkin arvo maineikkaisiin klassikkoihin tunnustettuihin mestareihin asettuu nykykirjoittajille? Toisin sanoen, mitä voimme nähdä - ehkä ikuiseksi voimassa olevan - moderniuden vastanneesta näkökulmustamme, kun katsomme nykytaiteilijoiden kuvia? Huolimatta yksittäisten mestariteosten laadusta, nämä kysymykset tekevät koko tekojoukosta mielenkiintoisen, jossa vendreskään moderni suomalainen taide kattaa täydellisesti hajontavirran: Niittyvälimästä nykyiseen pikselitaiteeseen. Kollectiivi pääsee juurnendilleen, jonka pitkälti suullisen kulttuurinsa ailen ylijää kuvitellaan ylisetä olevan koituun poikkosättymistä vuonna seille vielä kerran kiinnostava kӳ̈n annetaan.
Kokoelma ylittää maalaamisen rajat. Itselleen Bokros Birman Dezső ja Medgyessy Ferenc -veistotekijöiden perinnästä tuleva, kattava materiaali esittelee. Grafiikassa erottautuu Osmo Imren aineisto, joka on samatkasu Kokoilija Anna Marginin kanssa ylläpitämän läheisen ystävyyden muisto. Debrecin kodissa päivin nyt erillinen vitrini vastaanottaa myös antiikin arkeologisten esineiden.
Koko nykyinen kokoelma klassinen moderneja materiaaleja, niiden museoudattavuuden sekä syvyyden, eivät estäneet aikataulussa olevia nykytaiteen lisäyksiä. Kansalsindra Lili-kuvakot tanssii seinän, Bálint Endrén ikkuna eri tekniikoille tai juuri osittain maahan tuotu, pitkään unohdettuna pidetty Kondor Bálan tehtävien spektri osoittaa, että toisen maailmansodan jälkeinen elävä taiteemme on jo alusta asti viite-alikawakaleilyssä, ja se on eteenpäin tapahtunut, ennen kuin virallinen kanonisaatio tapahtui. Ylös jäänyt nuori, joka kuoli kahdeksankymmenen ja yhdeksän vuotias, ja viimeisellä elämisäkelämän aikana aktiivisesti elävä isäntä, jonka oli alun perin klassikoihin ja omiin nykytaiteilijoihin perustunut kokoelma. Tässä todettiin, että tämä todellakin on yhteinen Antal-Lusztig-kokoelma ja tulee olemaan: kahden sukupolven makuyhteyttä eron sijaan, mutta laatuun ja joihinkin luokan totuuksiin asettakas omista vasemmista.
1978-ssa ei kuitenkaan vain isäntäkuun kamin ollut kuollut, vaan myös Ország Lili lähteikin. Hänen kuolemansa katkaisi nykytaiteen osan kokoelman rakentamisen. Vuonna, jolloin he täydensivät vain diplominsa, lähes äitillinen henki katsomassa artisti oli niin tärkeä, että ilman tätä kirjeen apua konttioiden ostaminen olisi jatkunut. Puoli vuosisataa myöhästytti, jonka aikana klassinen kokoelma kasvoi jatkuvasti, ja tähän asti ostettu nykysävy jäi susablissement('muinsikään) työformasiatikkin haltuun, mutta uuden nykysävyfo?rmu pelositte tietä.
Sanatylly oli esteettinen syy. Ikämaailman viimeinen luku, toisen maailmansodan ennen syntyneet klassikalle pohjautuvat, nelikymppisten vuosikymmenten loppuun menneen sukupolven lähdedessät, suljivat modernimuseon osan. Uusien nykyaikaisen taiteilijoiden valitseminen oli paljon vaikeampaa, erityisesti Antal‑Lusztig‑ohjelman pohjalta, jonka –kin ainoastaan – keskinkenttä koko unaikainen pintaa –kauniit väritermikivet –mastoi rytmistä kestävyys –expressiivisen, runollisen, tunnertavan, sisäisesti erinjen -kertamisen työskentelyn – eri ja ei-ynny silti ylimmä. Tämä taiteen mantra, niin ehdin. Katso. Kirjoittaja? Tämän treenaja-esiintyvä. Kun kirjoittaja? It. Elasvi, ja mineä, Bianchi onda. Hambrystä, ja minun vene, eTube. Ejecuti.
Káldi Kata (osa)
Aikaisemmasta nykytaiteesta kertynyt aineisto lisäsi keräilyyn erityinkokemusta, mutta onko sellaisia nauttujaa, joita voisimme nähdä hänen viimeisintä toista vuosisataa vastaessa, mutta vielä uusissa kehityssuunnikeissa? Vaikka kymmenen vuotta on kestänyt koko perusrunkoa, tämä epävarmuus on edelleen Antal Peterin valinnalle saatavilla. Tässä täysin avoimesti jätetyn epävarmuuden lupauksessaan kustantaminen taloudellisen järkevyyttä pitää: kuka ei valitsisi varmuutta, ja sulla olisi mukavampaa muutakin kieli? Epävarmuus määrittää myös keräilijän , miksi hän on uusi taiteilijatumisella avarasi, vaikka kerratelleen on vain kuljettava.
Tudatos päätöksessä kuva‑väline seinästä ei sisälly Iparterves‑materiaaliin. Bak Imren, Keserü Ilonan tai Nádler Istvánin kuvat ovat jo laajalti konsensusilla arvoisia. Toisessa näyttelyssä olisi kuitenkin kannattaa tallentaa noin pitkänäyttö, joka kokoelmassa, henkilökohtaisen maun mukaan, vähemmän painoarvoisesti mutta huippumuotien varassa, ennenaikaisiin konstruktivisti-viimeisempien avantgardistien (Kassák Lajos, Moholy‑Nagy László, Nemes Lampérth József, jopa Bohacsek Ede – ja kiittää myös nuoria) teostoihin verrattuna uusia neo‑avantgargaid.
Tämä suunta toteutetaan tässä esityksessä vain Deim Pál:n pienoiskappaleella, sekä Károlyi Zsigmond:n viidestä pienemmästä kuvasta muodostuvalla yksiköllä. Káldi Kata ja Köves Éva ovat myös mukana, vaikka tehtäviin käänteensä on tarkoitettu. Kuviin tuhoten vuosikymmenten "suuresta" sukupolusta ilmestyy Mähes Lászlón ja Lakner Lászlón (Száj) ainakin yksi teoskappale, ja järjestäjien viileä valinta on viimeksi kytkää (Ajkaim), Tamási Claudian, tammiopiskelija, kuvat. Väriyhteyden apiankleichojen ja dilemmien teemoja kuvaavien tekijöiden joukossa on suurikokoinen, mutta tällä kertaa esittämättömiä, kuvia Fehér Lászlosta ja Szűcs Attila.
Kokoelma on tiheää, draamatonta viestejä kantavaa, ja hän korostaa olemassaolon jännitteiden kutsumista näyttävästä siveltimenkäytöstä ja plastisetusta pintakäsittelystä, mikä tekee keräilijän sitoutumisesta Gaál József (Corpus) -teosten suuntaa helppo ymmärtää. Hän löysi Gaáln Tóth Menyhéren kanssa yhteisen esittelyn seurassa Sevillan maailmankaupungin näyttelyssä. Vastaavasti hänen värimaailmassaan vastakohta on Földi Péterin kuva (Aszály), mutta tummien värien sijaan loistavan sitruunansarjan käyttö kertoo siitä, että ihmisen ja eläimen ahdistuvoimien muuntaminen ei riipu varjoisista väreistä. Földiltä vastaavan kooltaan suuri, vaaleanpunainen maalaus jäi juuri mittaprosjektin takia näytöltä, mutta ne kyllä hyvät, helposti irrokkaisilla vaaleansarjan ja vaaleanpunaisen taitavalla käyttämisellä muistuttaisivat, kuinka voisi tehdä tällaisesta "pop-tyylisestä" värimaailmasta sisällöltään merkityksellisen, kuvan näyttämöllä.
efZámbó István (osa)
Kevyt ja raskas kuorma esiintyy, vaikkapa myös Wahorn‑efZámbó‑feLugossy:n Suomen Kapelin triaksissa. Keräessä näiden leveiden valot, Vajda Lajos–materiaaliin, voi vaikuttaa luonnolliselta kiinnostuksesta Vajda Lajos –studion luomuksia kohtaan, mutta todellisuudessa jokin muu litteraatti aatteisen Antal Pétereille tunnustettiin. Siitä on opettavaisempaa nähdä, mitkä groteskkojen kuvamateriaalin palat valitsi keräilijä. Muodot ovat usein amorfisia, ja alitajunnan elementtien herättäminen ei edes poista näitä teoksia dramaattisesta hierarkikasta, jonka muodot kantavat koko kokoelmassa.
Swierkiewicz Róbertin kuva (Unen tulo ja katoaminen) kuvastaa vanan valmisteen värittä ja voimakkaan gestin kautta herättämistä, kun taas Valli Dezső ja Vojnich Erzsébetin yksittäinen maalaus härkää yksinkertaistetun värialueen ääretöntä sävyä, ja se luo melankoliaa, meditaatiota näin. Keskivuosien teosten joukossa on myös joukko teoksia kokoelmassa ja osittain näyttelyssä (Ujházi Péter, Birkás István), jotka etenevät vaikutuksen etsimisessä kieltämällä mestarillinen maalaaminen ja laajentamalla materiaalin käyttöä - esimerkiksi hiekan, tekstiilin tai kipsin osioiden sisällyttämistä palkossaan.
Kokoelmassa valitettavasti voi nähdä kiinnostusta materiaaleja ja kaksidimensionaalista pintaa kohti eroon irrottautumista, mikä näkyy klassikkojen luonteuksi muuttuneiden, aiemmin samanaikaisia kuvanveistä (Schaár Erzsébet, Vilt Tibor) teoksissa. Holografinen yhteiskään romanttisiin (Zsakó István) ja katkeilmaisia räätälöityitä tekijöitä (Taubert László) pienemmät pelastukset havaitaan myös?
Musiikin-lauseen laajentaminen koko kokoelmaan sisäisen, radikaalin laajennuksen nouto parhaiten tapahtuu erillisessä tilassa, jonka kuutioiden näyttely, joka muistuttaa nimittäin kamarialtausta, viittaa. Bereznai Péterin ja Ujházin kuutioiden kokoonpanot haitoavat elementit sekä keskitupean historiasta että yleisen ihmisen sydäntä raskasta paljuvasta. Zoltán Sandorin surrealistiset kuutioiden puolestaan äänestävät sekä Magrittekaan että Ország Lilineen samalla tavalla, jonka avulla näyttöyn näyttätyistä maalausmateriaaleista kutsutaan myös tekoälyn‑mimetiikkaa ja groteskaa abstractionista.
Kun katsotaan koko materiaalia, ylittääkö alkuperäinen kysymys, kohtaavatko nämä teokset klassikko-perempiään? Jotkut teokset ja taiteilijat luottavat luonnollisesti siihen, että vastausta päättää vain tulevaisuus. Kuitenkin yleisesti opettuu keskitytään yhteiseen laadun tavoitteluun, ja klassikon ja nykytaiteen välinen eroata pelkästään tietojärjestelmän yhteydellä kieltäytetään. On mahdollista, että nykyaikainen teos voi esittää kysymyksiä ja käyttää työkaluja täysin perinteisesti, jos se heijastaa tämän hetken ongelmia – silloin teos on yhtä paljon veljesi ajankohtainen kuin asennus tai c‑print. Kääntäen: yhden tänä päivänä tehtävän hylkäävä kaikki taidollinen perinne, jos se lausutaan ikuisten ihmisellisyyden dilemmasan ja yksilöllisessä muodossa, niin kevyt‑rinnemäin se sisältyy aikaansaansa myöhemmin klassikko‑arvoihin. Tämä kaikki viittaa vahvaan jatkuvuuteen, jonka alama usein erottuu äärimmäisen terävästi klassikkona, modernina ja nykytaiteena. Horisonttien ja vastaanottajien kannalta teosten laatu jää tärkeämmäksi kuin fiktiiviset historiat.
Erityisen opettavaiseksi on nähdä kaikki tämä perusteellisen kaksikymmenesvuosien kokoelman yhteydessä. Koska modernin taiteen tulevaisuuden suuntautuminen on peräisin menneen irrottamisen ohjelmasta, kun taas tämän päivän nykytaiteen teokset leikkivät juuri historiassa kuin vapaasti manipuloitu semanttinen yhteyksiarvo. Tästä kaksinkertaisesta perspektiivistä voidaan ymmärtää, miksi tällainen laaja katseellinen kokoelma ei kiinnitä huomionsa kaksikymmentävuosien ismuinans, erityisesti geometriseen abstraktioon. Tämä säie on läsnä, ja jopa nykyaikaisessa materiaalissa, mutta vain yhtenä mahdollisena tulkintana. Nyt, kun avantgardia on vähitellen muuttunut jokaiseksi aallokoksi historiaksi, tämä kysymys kiinnostaa todellisuudessa kaikkia: kuinka on mahdollista nähdä taiteen konseptuaalinen-filosofinen ja aistillinen-humanistinen suuntaus tasapainossa ja sovittaa ne yhteen? Antal‑Lusztig‑kokoelman vastaus on melko selvä: taiteen rooli modernissa elämässä heijastaa yhtä lailla esteettistä ja aitoanomaista kokeilua sekä poliittista ja maailmankatsomuksellista aktiivisuutta, mutta yhdessä nämä laajentuvat huomattavasti ja sitoutuvat syvästi ihmisen olemassaolon ajattomiin kysymysten kohtaamiseen.
Antal-Lusztig‑kokoelman nykymuseokokoelma näytetään Godot‑gallerian Joulukuun 3 ja 23 välillä. Ébli Gábor
Näyttelyn taiteilijat
Bereznai PéterBirkás IstvánDeim PálefZámbó IstvánfeLugossy LászlóFöldi PéterGaál JózsefKáldi KataKárolyi ZsigmondKöves ÉvaLakner LászlóLois ViktorMéhes LászlóSwierkiewicz RóbertTamási ClaudiaTaubert LászlóUjházi PéterVáli DezsőVojnich ErzsébetWahorn AndrásZoltán SándorZsakó István
Näyttelykuvat
4 kuvaa · Suurenna valitsemalla