Godot-instituuttiICAGodot Kortárs Művészeti Intézet
← Uutiset ja tarinat
Näkökulma

Toinen katsausA második pillantás

ARTCRUSSIN online-taidepuhujatarhantulospelkä: ensimmäisestä vaikutelmaplaineesta henkilökohtaiseen tapaamiseen.

Puhelimen muotoinen katseluikkuna nykyaikaisessa näyttelytilassa, jossa keskellä on abstrakti teos.
Näyttö voi toimia katsojan kehyksenä, mutta se ei korvaa kohtaamista teoksen kanssa. Editorialinen kuvitus.

ARTCRUSH on Godot‑instituutin ilmainen, rekisteröitymätön online taiteen ystävyysverkko: täällä voit tavata toisia kuntoaisten teosten kanssa. Se ei aloita tapaamista taidehistoriallisen selityksen avulla, vaan yksinkertaisella kysymyksellä: tarttunutko teos?

Tämä yksinkertainen järjestysmuutos on tärkeämpi kuin ensi silmäyksellä vaikuttaa. Monet ihmiset jo ennen nykyaikaista taidetta epäilevät itseään siitä, että he eivät todellakaan nähneet sitä, mikä on heidän edessään. Tarvitseeko minun tuntevan tekijän? Tarvitseeko minun ymmärtävän teoksen? Tarvitseeko minun tietävän sen arvon? ARTCRUSH laittaa nämä kysymykset ensin sivuun ja antaa aikaa henkilökohtaiseen reaktioon.

Digitaalinen peli ei tietenkään ole museopedagoginen harjoitus, eikä näytön tila ole näyttelytilaa. Silti on kuitenkin arvoisa ottaa vakavasti se tilanne, jota se luo: teos ennakoi hetkellisesti siitä vastaavan tiedon.

Nimen edeltävä hetki

Taiteilijan nimi, otsikko ja hinta muodostavat vahvan tulkintaympäristön. Ne voivat auttaa ymmärtämisessä, mutta ne voivat myös ohjata ensivaikutelmaa. Tunnettu nimi luo arvovaltaa, hinta vihjaa arvostusta ja otsikko voi edes antaa merkityksen jo ennen kuin katsojan omat havainnot ilmenevät.

Artcrushissa näkyy ensin itse kuva. Päätös on henkilökohtainen, eikä siihen ole asetettu etukäteen mitään tulkintamenetelmää. Se ei tee tiedosta turhaa. Päinvastoin: se mahdollistaa sen, että tieto liitetään jo kehittyneeseen uteliaisuuteen.

Sama värikäs nykykäsityö ensin itsenäisesti, sitten kataloogimaisessa tiedo­ympäristössä.
Aluksi teos, sen jälkeen taustatiedot: Personallinen reaktio voi seurata sen jälkeen, kun on tutustunut taiteilijaan ja teoksen tietoihin. Toimittajan kuvitus.

Valinta ei ole arviointi.

Mieltymys ei ole sama kuin taiteellinen arvo. Nopea päätös ei kerro, onko teos merkittävä, eikä myöskään anna vastausta siitä, reagoinnikohan me myöhemmin samalla tavalla. Pelin pedagoginen mahdollisuus ei piile oikealle tai vasemmalle vetämisessä, vaan siinä, mitä sen jälkeen voi tapahtua.

Kumitettu teos voi avautua uudelleen oman valikoimassaan; siellä on jo saatavilla tekijän nimi, teoksen tiedot ja hinta. Täähän ei tarvitse odottaa, että CRUSH syntyy. CRUSH on erillinen palaute: se voi viitata kestävämpään kiinnostukseen, esimerkiksi silloin kun joku palatsee useamman kerran samaan teokseen. Tuntemisen reitti avautuu kuitenkin jo ensimmäisen kiittelyn jälkeen.

Tässä paluussa on yksi tärkeimmistä mahdollisuuksista. Ensimmäinen reaktio on itsepseudellinen; toinen katsaus taas vertaa, muistuttaa ja kysyy. Miksi tämä kuva on jäänyt minussa? Sen väri, teema, jännite tai jokin muu, jota en vielä osaa nimetä?

Oma valinta itsensä tuntemuksen kenttänä

Kun teokset katsotaan peräkkäin, ne itsessään ovat hajoja. Henkilökohtaisessa valinnassa ne kuitenkin veneräistelevät toistensa kanssa. Toistuvat värit, muodot, teemat ja tunnelmat pystyvät ilmi. Pelaajalle ei anneta valmiita makuprofiileja, vaan materiaalia, jonka avulla hän tunnistaa omien valintojensa kaavat.

Viidenkymmenen erilaista teosta arvioidaan; Hasonló‑toiminto voi myös etsiä visuaalisesti yhteydessä olevia teoksia oman kuvan tai valokuvan perusteella. Tämä on mielenkiintoista, kun se ei anna lopullista vastausta siihen, mikä meille sopii, vaan avaa uusia suuntia. Ehdotus palvelee oppimista silloin, kun se laajentaa katsojan huomion eikä rajoita häntä jo tunnettuun mieltymyksiinsä.

Järjestä viisi eri nykymusealaista teosta henkilökohtaisena valintana kirkkaalla pinnalla.
Henkilökohtaisessa valinnassa alkuun itsenäiset teokset saattavat tulla keskusteluun. Kustantajan asettama kuvitus.

Mitä pelaaminen tuo   – ja mitä se ei tuo?

Peli voi lievittää “en ymmärrä” -ajatusta ja tuoda yhteyttä monenlaisiin visuaalisiin maailmoihin. Säännöllinen kohtaaminen onkin tärkeä: viisikymmentä tai sata teosta katsova on lähtökohdassa laajempi vertailu kuin joku, joka yrittää päättää yhdestä kuvan perusteella, onko hänellä paikkaa nykytaiteessa.

Sata arvostelun jälkeen toiminto “Katso seinäsi” voi näyttää oikeat teokset myös omassa ympäristössäsi yhteensopivalla laitteella. Tämä ei ole sama kuin valmiisti tuotettu sisätilan kolmeaulotteinen näyte: ensimmäinen on digitaalinen koe, jonka olet tehnyt omassa tilassasi, toinen on esikäsitelty esitys. Kumpaakaan ei korvaa tarkkoja mitätietoja tai teoksen fyysistä näyttämistä.

Tuhannen erilaista teosta arvioidun jälkeen kaksi arkipäivinä voimassa olevaa Godot Art Expo -sisäänpääsylippua voi hakea. Palkinto ei ole automaattisesti myöntetty lippu, vaan sen voi pyytää jatkoaskelen kohti henkilökohtaista tapaamista.

Tuo rajoitus on myös hyvä mainita: tuhat nopeaa päätöstä ei automaattisesti tarkoita tuhatta syventynyttä taide-elämystä. Huomion määrä ei ole sama kuin ymmärtämisen syvyyttä, ja pelin käyttödata itsestään eivät osoita oppimista. Kouluttava mahdollisuus avautuu silloin, kun nopea valinta seuraa taukoa, uudelleenkatselua, tiedonhankintaa tai keskustelua.

Näytön jälkeen tila

Digitaalinen reproduktio antaa pääsyn, mutta samalla se menettää myös. Se ei välitä tarkasti kokoa, materiaalia, pintaa, kehystä, ympäröiviä teoksia tai miten kuva muuttuu, kun seisomme sen eteen. Näyttelytilassa teos ei ole pelkästään näyttely, vaan esine ja läsnäolo.

Siksi ARTCRUSH:n rooli on kaikkein mielenkiintoisin, kun se ei toimi pelkin kohdatonmuuttajana. Näytöllä herättäytyvä uteliaisuus voi ohjata katsojan näyttelyyn, jossa alkurikkaus voi muuttua, vahvistua tai jopa kääntyä täysin.

ARTCRUSH puhelimen näytöllä ja vierailijat nykyaikaisten teosten välissä gallerian sisällä.
Digitaalinen kuva voi herättää uteliaisuutta; teoksen koko, materiaali ja tilallinen läsnäolo näyttelytilassa muuttuu näkyvämmäksi. Toimittajan illustraatio.

Museopädagoginen kynnys

Museomin tehtävä tänä päivänä ei ole pelkästään esineiden säilyttäminen ja esittäminen. Museoiden kansainvälisen neuvoston määrittely Se pitää myös opetuksen, kokemuksen, pohdinnan ja tiedon jakamisen museon toiminnan osana. Digitaalinen työkalu liittyy tähän tarkoituksenmukaisesti vain, jos se ei ainoastaan tee useampia kuvia saataville, vaan auttaa tarkkailemaan, valitsemaan, palaamaan ja kysymään.

Rakennettu teosten yhteiseen tarkkailuun Visuaalisen ajattelun strategiat muita tapoja ja tilanteita, mutta se muistuttaa tärkeää perusperiaatetta: tulkinnan lähtöpiste voi olla huolellinen havainnointi, oman havaintomme esittäminen ja eri näkökulmien vertailu. A Smithsonianin digitaalinen opetuskäytäntö Kuitenkin osoittautuu, että kokoelman käyttö muuttuu oppimismahdollisuudeksi vain silloin, kun käyttäjä voi tutkia, valita ja luoda omia yhteyksiään.

ARTCRUSH ei korvaa taidetta, keskustelua eikä museopädagogiaa. Se luo kynnyksenasun. Se voi keventää sisäänpääsyn epävarmuutta, voi vaatia huomiota teokseen ja sen jälkeen antaa tilan jatkokäsittelylle.

ARTCRUSHin arvo mitataan siinä, kuinka monesta valinnasta johtuu uusista katseluista, kuinka monesta uudesta katselusta syntyy kysymys, ja kuinka monesta kysymyksestä kulkee katsoja oikeaan teokseen.

Kokeilen ARTCRUSH:a

Unkarinkielinen alkuperäisteksti ↗